You can't buy luck

//Tänne sit Evy ja Viigu //

Dominic Trager

Istuin autossamme pelkääjän paikalla. Kuten melkein aina, Sam istui ratin takana. Millerin veljekset istuivat viimeisellä penkillä (autossa oli 8 paikkaa). Nick näytti tutkivan karttoja ja Gabe vilkuili ulos. Kun maantie jota pitkin olimme ajaneet yhdistyi toisen maantien kanssa moottoritieksi, Sam pysäytti auton. Pienen keskustelutuokion jälkeen minä ja Gabe astuimme ulos. Nick ja Sam jäisivät autoon, että pääsisimme tarpeen tullen nopeasti pois.

Gabe käveli valppaasti edessäni äänenvaimentimella varustetun pistoolinsa kanssa. Minä taas pidin puukkoani kädessäni. Aamuauringon säteet valaisivat tiemme autojen ohitse. Hetken päästä rikoin hiljaisuuden ja kysyin:
- Hajaannuttaisiinko? Gabe vain nyökkäsi ja sitten kääntyi vasemmalle jatkaen matkaansa. Itse suuntasin kohti punaista volvoa, jossa näytti olevan tavaroita sisällä. Kokeilin olivatko auton ovet lukossa. Kirosin mielessäni kun en saanut ovea auki. Olin juuri lähdössä, kun huomasin jotain auton sisällä, mitä todella halusin.

Niinpä päädyin ottamaan maasta löytämäni likaisen paidan, ja pyöritettyäni sen käteni ympäri löin lasin rikki. Siitä huolimatta kuului yllättävän kova ääni ja käteeni sattui helvetisti. Gabe ilmestyi nopeasti paikalle katsomaan oliko kaikki kunnossa. Häntä huomioimatta avasin oven sisältä päin, ja hain autosta kaiken mistä olisi mitään hyötyä. Kun olin ottanut täyden bansakanisterin, kaksi pulloa vettä, purkkapussin ja viltin pois autosta, Gabe totesi hiljaa:
- Onneksi autossa ei ollut virtaa... Muuten järjestelmä olisi kirkunut kaikki kulkijat tänne! Ennen kuin ehdin vastata mies oli kääntynyt toiseen suuntaan ja osoitti aseellaan autoa. Laitoin puukkoni tuppeen ja osoitin kiväärilläni samaan suuntaan. Kukakohan auton takana oli?

"Evelyn, tänne!" Charlotte kiljaisi.
Käännähdin nopeasti naista kohti sivaltaen haavan zombin kaulaan.
"Tuo ei sitä kauan pidättele", tokaisin ja lähdin juoksemaan veljeni sekä siskoni perään.
"Kiivetään puuhun!" John huusi kärjestä ja hyppäsi ketterästi tarttuen oksasta kiinni ja vetäen itsensä sille.
Nyökkäsin ja tein itsekkin samoin. Autoin Charloten myös puuhun ja rupesimme kiipeämään nopeasti ylemmäksi.
"Taas kävi näin", puuskahdin ja istahdin puun oksalle jalat oksan molemmin puolin roikkuen.
Niko oli repussani turvassa ja selvisi naarmuitta kiipeämisestä. Nostin kantamukseni eteeni ja silitin koirani päätä.
Katsoin alas ja huomasin yhden zombeista yrittävän kiivetä, mutta se ei onnistunut ja jäi siihen alas kökkimään.0
Hymähdin ja heitin puunkaarnasta palan zombin niskaan.
"Hei, idioottiko olet?" Charlotte katsoi minua pistävästi.
"Haluatko päästä täältä puusta alas edes joskus?" siskoni jatkoi.
"No jos se on sen arvoista, en haluaisi heti alhaalle päästyämme joutua samanlaiseen tilanteeseen", tiuskaisin.
"Juuri sen takia älä kiinnitä heidän huomiota", John liittyi keskusteluun.
Välimme olivat rakoilleet pahasti, mutta sehän ei ollut mikään ihme...
"Sitten kun tuo lähtee, lähdemme mekin", tokaisin.
"Selvä, mutta miten ajattelit selvitä yön yli?" Charlotte kysyi.
"Puusta näkee kauas", vastasin.
"Hankin määränpään puusta käsin ja lähden sitä kohti", jatkoin. Tiesin kuulostavani hyvinkin lapselliselta, mutta en halunnut viettää koko loppuelämääni puussa istuskellen.
"Mitä jos menisimme tuonne tielle? Siellä on helpompi varautua hyökkäyksiin kun näkeekin jotain", John ehdotti.
Nyökkäsin samaan aikaan siskoni kanssa.
Odotimme noin 15 minuuttia kunnes lähdimme kiipeämään alaspäin.
Onneksemme tielle ei ollut pitkä matka.
"Tulkaa tännepäin", ilmoitin ja lähdin juoksemaan tietä kohden.
John sekä Charlotte seurasivat minua. Olin huomannut suuntavaistoni terävöityneen matkan aikana.
Pian saavuimmekin tielle ja huomasimme muutaman henkilön kahden auton luona.
Pysähdyin äkisti, mutta hiivin toisen auton taakse ja viitoin sisaruksiani pysymään aloillaan.
John viittoi palaamaan minu takaisin, mutta kuten yleensä, en totellut.
Kuulin seuraavaksi aseen latauksen ja tiesin ettei kyseessä ollut zombi.
"Hitto! Täällä on muitakin ihmisiä kuin te", manasin ja astuin kahden miehen eteen toruvasti.
John sekä Charlotte tulivat taakseni ja katsoivat kahta miestä arvostelevasti.

Dominic Trager

Laskin aseeni saman tien kun tajusin ettei kyse ollut kulkijoista. Gabe osoitti vieläkin kahta nuorta naista ja yhtä nuorta miestä aseellaan. Edessä oleva nainen näytti olevan heistä nuorin, mutta hän näytti samalla myös joukon johtajalta. En käskenyt Gabea laskemaan asettansa alas, sillä hän ei olisi kuitenkaan totellut. Gabe ei luottanut muihin selviytyjiin yhtä paljon kuin minä. Heitin kiväärin selkääni ja astuin hiljalleen yhden askeleen eteenpäin. Ojensin käteni muiden edessä seisovalle naiselle ja sanoin:
- Olen kapteeni Domínic Trager merijalkaväestä, ja tämä tässä on Gabe. Osoitin toisella kädelläni miestä joka vielä osoitti muita selviytyjiä aseellaan. Viitoin nyt kuitenkin Gabea laskemaan aseensa, ja hän teki niin.
- Tarkemmin sanoen olen yliluutnantti Gabriel Miller, mies esitteli itse itsensä.

Nyökkäsin ja käänsin katseeni kaksikkoon takanani.
"Olen Evelyn Hale ja tässä ovat siskoni Charlotte Larte sekä John Hale", esittelin meidät kaikki.
Charlotte astui eteenpäin ja katseli kahta miestä, jotka olivat esittäytyneet Gabrieliksi ja Domíniciksi.
"Teillä on parempi varustus tällaiseen tilanteeseen kuin meillä", Charlotte totesi kuulostaen enemmän omaltaitseltään.
"Joten, voisimme tehdä yhteistyötä", siskoni jatkoi katsoen pistävästi, mutta merkitsevästi kahteen mieheen.
"Mitä hittoa?" tiuskaisin ja vedin sisarukseni kuuloetäisyyden päähän.
"Mitä nyt? Selviydymme paremmkn heidän kanssaan!" Charlotte tokaisi kiihtyneesti.
"Tiedän, mutta tiedätkö itse voitko luottaa heihin?"
"Mitä väliä? Olemme kuitenkin kuolleet tuota pikaa, jos emme liittoudu isompaan ryhmään", Charlotte piti puoliaan, vaikka tiesi ettei se kannattanut minun kanssani.
"Hei, Evy ja Char, lopettakaa", John rauhoitteli.
Käänsin pistävän katseeni veljeeni, mutta nyökkäsin lopulta.
"Hyvän on, liittoudutaan, mutta saattepa nähdä mitä siitä seuraa", vastasin kipakasti ja käännyin takaisin miehiä päin.
Astelin heidän luokse ja sanoin: "jos se vain käy, liittoutuisimme teidän kanssanne. Selviytyjiä on liian vähän, enkä halua että mekin häviämme"
Odotin kaksikon vastausta vilkuillen hermostuneena ympärilleni.
"Vauhtia nyt! Tuolta tulee jo muutama zombi", tokaisin tarttuen Dominicia hartiasta ja kääntäen hänet katsomaan zombi laumaa takanaan(?)

Dominic Trager

Nainen esitteli meille itsensä ja sisaruksensa. Sen jälkeen he menivät taaemmas neuvottelemaan. Kun he palasivat, he ehdottivat liittoutumista. Vilkaisin Gabea, joka näytti olevan mietteissään. Luulisi että hän olisi sanonut jotain, mutta tällä kertaa mies piti suunsa kiinni. Hyvä niin... Minun kuuluukin tehdä päätökset tässä ryhmässä. Ennen kuin ehdin vastata, Evelyn käänsi minut katsomaan muutamaa kulkijaa takanani. Hyvä että nainen teki niin, sillä en olisi huomannut niitä ajatuksissani. Otin puukon tupesta ja yhdellä sulavalla iskulla tapoin ensimmäisen, jonka jälkeen otin kaksi askelta eteenpäin, harppasin pidemmän askeleen päästäkseni toisen kulkijan taakse ja sitten iskin puukon senkin kalloon. Vedin kädelläni veret pois puukosta kävellessäni muiden luokse.

- Kyllä se käy, totesin hymyillen nopeasti Evelynille ja tuon sisaruksille. Nyt vihdoin Gabe avasi suunsa, mutta piti vieläkin sisällön asiallisena:
- Jos teille käy, voisimme nyt suunnata autollemme, sillä tuolta näyttää tulevan paljon enemmän zombieita! Katsoin metsänreunaan, jonne Gabe osoitti. Hän oli oikeassa. Puiden seasta näkyi tulevan ainakin kahdeksan kulkijaa. Gaben ehdotus kävi kaikille, joten nappasin tavarat jotka hain autosta aikaisemmin (?) Sitten lähdimme autolle, jossa Nick ja Sam odottivat.

Evelyn Hale

Hyppäsin nopeasti auton kyytiin, jossa oli enemmänkin porukkaa. "Minne päin menemme?" kysäisin auton ikkunasta taaksepäin vilkuillen. "Emme ole vielä varmoja, ainakin pois täältä", Dominic vastasi(?)
Nyökkäsin enkä sanonut enään mitään vähään aikaan. Mietin mitä tapahtuisi jos tähän ei löydettäisi mitään muutosta, joutuisimme ikuisiksi ajoiksi selviytymään zombien kanssa tai saisimme itsekkin tartunnan.
Huokaisin mutta pidin katseeni visusti poissa sisaruksistani.
"Ihan tiedoksi vain, mekin osaamme pitää puoliamme", ilmoitin nyt kääntäen katseeni Gabrieliin sekä Dominiciin.
//ääh... Lyhyt//

Dominic Trager

Hypättyämme kiireesti autooni, kapusin penkkien ylitse ja laitoin "saaliini" takakonttiin.
- No hyvä niin, vastasin Evelynille. Sen jälkeen selitin Samille ja Nickille että liittoutuisimme kolmikon kanssa. Nick kätteli kaikkia hillitysti, kun taas Sam esitteli itsensä virkeästi:
- Moi! Olen Sam, entä te? Olenkin odottanut lisäystä ryhmäämme! Me kaikki ollaan merijalkaväestä, ja tää kapteeni Dom Trager on ikäänku meiän johtaja!
Pudistin hiljalleen päätäni kun Sam hymyili leveästi muille.

// Ei tääkään mikään maailman pisin oo... Btw sori ku kesti//

Evelyn Hale

"Jaa", vastasin tympeästi. *Ylipirteä...* ajattelin ja huomasin Dominicin pudistelevan päätään.
Tekaisin kuitenkin pienehkön virnistyksen tapaisen Samille.
"Hei", Charlotte tervehti ja hymyili yhtä leveästi kuin Samkin. "Samanlaisia kumpikin", hymähdin, nyt pienesti mutta aidosti hymyillen. "John, mutta älä minulle sitten ole noin ylipirteä...", veljeni esittäytyi ja tökkäisi "kundi" maisesti Samia olkapäähän.
//xdd//